Tällä viikolla ei otettu neliviikkoiskuvia, koska meille kävi vakava äksidentti viime sunnuntaina.
Tästä syytän kyllä itseäni ja huolimattomuuttani. Tiesin kyllä että äitikoira on todella tarkka kaikesta syötävästä, mutta että menee kahdesta aidasta läpi, siihen en uskonut. Tosin aidat olivat vain vempuloita kompostiverkkoaitoja, mutta kuitenkin.
Olin käynyt isojen tyttöjen kanssa lenksulla ja päätin käydä lähes samalla ovenaukaisulla pikaisesti lähikaupassa. Laitoin Elvin ja Lisan vessaan ja Likan jätin eteiseen kahden aidan taakse, ( niitten kompostivempuloiden ). Pennuille olin myös laittanut aikaisemmin olkkariin puruluut nakerrettavaksi. Kun tulin kaupasta, ihmettelin, miksi mun koirat haukkuu vessassa. Kun avasin oven, säikähdin todenteolla. Molemmat aidat oli nurin ja Likka pentuaitauksessa veripäissään kyyhöttävän Tildan luona nuolemassa sitä. Muut pennut TV-tason alla. Nopeasti Likka makkariin, pentu syliin samalla houkutellen muita pois tason alta. He tulivatkin sieltä yllättävän iloisesti, vaikka hetki sitten oli iso tragedia. Yritin katsoa, mitä vammoja pennulla oli, mutta totesin että joka tapauksessa lääkärikeikka. Soitin Mevetin päivystykseen ja lähdin sinne heti. Siellä lääkäri tutki ensin Tildan ja tuli sitten sanomaan, että vammat ovat sen verran vakavat, että he soittavat kirurgin paikalle arvioimaan tilanteen. Näin tehtiin. Lääkärin tehtyä arvionsa, hän tuli kertomaan että on iso operaatio, mutta kun kyseessä on noinkin pieni pentu niin paraneminen on hyvinkin mahdollista. Pyysin vielä hänen tekemään hinta-arvion ja kun sekin näytti ihan ok:lta ( nelinumeroinen luku ) niin päätin että operoidaan. Niin Tilda jäi sitten operoitavaksi ja minä lähdin kotiin. Kun tulin kotio, äitikoira "kyseli" että missä pentu? Leikin pari-kolme tuntia pentujen kanssa ja minusta heillä näytti olevan kaikki lähes normaalisti. Illalla lähdin hakemaan pentua Likan kanssa Mevetistä. Likka oikein huusi siellä klinikalla ja alkoi taas hoitamaan sitä isolla sydämellä. Pentu oli tosi virkeä heti. Kotona hän sai ihan oman sviitin omien pehmolelujen kera. Ruoka maistui heti ja muutenkin kaikki toiminnot olivat ok.
Tildasta tulee ihan erityinen pentu, tissivälikoira, ja pidänkin sitä ehkä hieman pidempään kotona kun muita. Toipuminen on ollut huimaa, hieman nenä tuhisee vielä, mutta se varmaankin saadaan korjattua myöhemmin jos ei poistu tässä toipumisen myötä. Tahtoa Tildalta ei todellakaan puutu. Ei enää viihdy omassa sviitissään, vaan möykkää yöllä niin kovaa, että sisaruksetkin herää ja varmaan koko talo. Niimpä me jo ensi yöksi hylätään moinen sviitti.
1 vrk tapahtumasta
Kun nyt katson Tildan touhuja tulee kyllä pala kurkkuun ja tippa linssiin, mitä se joutui kärsimään ja silti se on noin reipas. Nujuuttaa siskojen ja veljen kanssa.
Nyt näyttää siltä että kaikille pennuille on jo koti ja jos muutoksia tulee, otan sitten yhteyttä pentua kyselleihin henkilöihin. Niin ja tekstiviestikyselyihin en vastaa, mieluummin soittamalla tai emailiä. Alla kuvat tältä viikolta pennuista jotka on ottanut Nico Sala.
Aurora
Tilda
Aava
Vihtori
Irma
Laila
